Jouluna

Tämä joulu oli aivan erityinen. Häppeninkiä riitti koko joulukuun osalle. Avattiin joulukausi meillä naapureiden kanssa sytyttämällä jouluvalot pikkuriikkiseen pihakuuseen, juomalla glögiä kylmällä verannalla kynttilöiden loisteessa ja kahvia ja pipareita takkatulen lämmössä.
Käytiin joulukonsertissa Turun tuomiokirkossa ja Perro oli mukana hotellissa ja illan pubikierroksella.
Käytiin naapureiden kanssa nauttimassa glögiä metsässä ja jouluaterialla Sarka-museossa Loimaalla.
Käytiin joulumyyjäisissä.
Käytiin jouluaterialla Raumalla ravintola Tallbossa, jossa on maailman paras seisova joulupöytä.
 Kävin joulukukkia viemässä Keski-Suomeen äiteelle ja isälle.

Kiire ei ole ollut missään vaiheessa eikä rahaa ole törsätty . Valkea joulu oli upea bonus. Parasta joulussa on ollut tänä vuonna kuten viime vuonnakin joulusauna. Ulkotulien loisteessa kun köpittää pihan poikki ulkosaunaan, ottaa löylyt ja tulee välillä ulos jäähdyttelemään niin siinä on rauha maassa ja hyvä tahto ihmisellä.

Villa-Tallbo

Perroilua

Morjesta vaan kaikille. Ei ole meikäpoikaa päästetty taas pitkään aikaan ääneen näille digiaalloille. Ehdin täyttää jo 2 vuottakin ilman huomionosoituksia. Vasten tahtoa meni matalalla profiililla. Jatkoa varten voitte laittaa kalentereihinne herätyksen lokakuun 15:een päivään.

Ajattelin tässä valottaa päivieni kulkua noiden kahden kanssa. Yksi, mitä niiden kanssa tarvitsee on mahdoton määrä kärsivällisyyttä. Katsokaa nyt, tässä minä istun aamulla enkä muuta voi.

Tuijotan vetoavasti milloin frisbiin

milloin pallon kanssa

ja milloin ilman välinettä

ja haluaisin tehdä tiettäväksi, että jotakuta pissittää niin saameristi. Mutta ei, ne ei liikahdakaan ennen kuin takassa on poltettu pesällinen puuta ja pellit saatu kiinni. On kuulema mukava palata lenkiltä lämpimään tupaan. No, se hyvä puoli asiassa on, että kun ne vihdoin saa liikkeelle pääsen yleensä aika pitkälle lenkille.

Tässä on minun naulakkoni. Siinä on flexini, heijastimeni ja sadetakkini. Siitä puuttuvat uudet valjaani, jotka sain syystä että olen alkanut kiskomaan flexin päässä. Hmhh ehkä olen alkanutkin, kun on joskus vähän kiire. Nyt valjaat ovat päällä ja kinnaavat etujalkojani niin ettei huvita hirveästi kiskoa. 

Tässä olen lenkillä vielä ilman valjaita ja ihmettelen yhdessä isäntäporukan kanssa paikallista eksoottista ilmestystä. Ette taatusti arvaa mitä täällä piilotellaan syksyisin pressujen alla ja kuljetetaan traktoreilla liikenneympyröissä niin vauhdikkaasti että pahkurat poukkoilevat tielle. Ei ole perunaa eikä porkkanaa eikä kaalia vaikka niitäkin näkee täällä rekkalasteittain. Ei, nämä ovat sokerijuurikasta.

Tässä on pahkuroita, jotka isäntä kaiveli omasta pellostamme hiljakkoin. Niitä kuulema voi kaivaa vaikka koko talven esille jos vain lapio pystyy jäiseen maahan.

En kyllä suosittele.

Pahkurat ovat nimittäin maa-artisokkaa, josta saa emännän mukaan maailman ihaninta keittoa, jota se tässä kuvassa vetelee nassuunsa. Valitettavasti maa-artisokka sisältää paljon insuliinia. Itse voitte tarkistaa googlesta, mitä vaikutuksia insuliinilla on ihmiseen. En viitsi sitä tähän laittaa. Enkä siis suosittele maa-artisokan käyttöä ihmisravinnoksi. Enkä koiraravinnoksi.

Tässä vielä lopuksi kuva tältä aamulta, kun vihdoin pääsimme ulos. Pakko myöntää, että näinä hetkinä koira on onnellinen ja ehkä myös muu porukka.

Sunnuntainen aamukävely

Kyllä kelpaa Perron perässä näissä maisemissa taivaltaa! Tämä lenkki kesti useamman tunnin, kun piti ikuistaa kaikki vasta puuteroidut maisemat. Muutaman kerran tuli tabletti kaivettua repusta esiin. Olin aivan fiiliksissä, kun opettelin samalla käyttämään panorama-kuvausta.

Ihmisen pitää olla tyytyväinen, että yhden koiranpissityslenkin varrelle osuu tällainen määrä kulttuurimaisemaa. Eikä tässä ollut edes kaikki. Ei makeaa mahan täydeltä!

Syömisiä

Ruoka saa aivan erityisen merkityksen, kun pöydässä on itse viljeltyä, kerättyä tai kalastettua saalista. Tämä ensimmäinen kesä oli vasta aloitus- ja kokeilukesä emmekä ehtineet täysipainoisesti paneutua kasvimaan hoitoon, marjastamiseen, sienestämiseen emmekä kalastamiseen rakennus-ja puutarhan perustamiskiireiltämme, mutta tulosta kuitenkin syntyi.

Perunoita, porkkanoita, sipuleita, papuja, palsternakkaa, maa-artisokkaa, yrttejä ja kurkkusäilykkeitä syödään edelleen omasta tuotannosta. Lisäksi on omena-ja puolukkasosetta kellarissa ja tatteja pakkasessa.

Ai niin ja meinasi yksi tärkeä unohtua: Itse tehty karviaismarjalikööri!

Tämä kuva on hiljattain otettu. Tuntui juhlavalta hakea marraskuussa pellolta persiljaa ja palsternakkaa.

Täten on myös talvikalastuskausi aloitettu ehkä vähän yllättävästi katiskoilla. Ahti on suonut antiaan, mittakaava vain vaihtelee. 

Ensimmäinen vuosi

Yksi vuosi maaseutuelämää on takanapäin. Olemme sopeutuneet hyvin, liiankin hyvin ainakin jos ajattelee nykyistä pukeutumistamme. Kompostivastaava puki keväällä ylleen työhaalarit eikä ole juuri muita stailausvariaatioita harrastanut. Itse römpöstän kumisaappaissa ja työhousuissa oli sitten arki tai sunnuntai. Syksyn kunniaksi ostin kyllä vuorilliset lämpökumisaappaat.

Kalmistokausi on ohitse ja väitän, että voittaisin ikäluokassani haravoinnin maailmanmestaruuden milloin tahansa. Kalmiston peruskuntoleiri oli sen verran tehokas: kaksi kuukautta pelkkää kokopäiväistä haravointia. Mutta siitäkin selvittiin ja nyt olen lomalla enkä huolehdi tulevista. Istun uunin kyljessä ja odotan kun taikina nousee.

Mökki on maalattu, rännit ja ikkunapellit on asennettu ja kahdet portaat nikkaroitu.

 Kellarin edustalle on laitettu uusi nurmikko. Paikkauskylvöjä on tehty myös etupihalle hävinneiden multa- ja sorakasojen kohdalle.Lisäksi on kaivettu valmiit kuopat viidelle ruusupensaalle ja penkki jaloruusuille. Kuten myös penkki köynnösruusuille.

 

Syyspuuhiin on kuulunut myös kukkien siementen keräämistä ja ensi kesää varten säilöön laittamista. Ihastuin tänä kesänä tosi paljon yksivuotisiin siemenestä laitettaviin kesäkukkiin.
Joten jatkoa seuraa.

Tyhjiä tuoleja

Puutarha muodostuu erilaisista huoneista ja oleskelupaikoista, joihin sijoitetuilla kalusteilla voi rentoutua ja nauttia vihreydestä.
Ei koske meitä. Meillä puutarhatuolit ovat sitä varten, että niihin horjutaan siinä vaiheessa, kun jalat eivät enää kanna.

Ollaan raadettu kuin orjat koko kesän. Kompostivastaava rakennustöissä ja itse mullanpöllyytyksessä. Pihasuunnitelma on tatuoitu aivoihini ja hulluus ajaa kohti päämäärää. Aika käy vähiin tämän kesän osalta.

Kesään tarvittaisiin ainakin pari kuukautta lisää aikaa, sillä on suuri vääryys, että sato kypsyy kasvimaalla ja metsässä yhtä aikaa.

Kompostivastaavan aikataulut menivät sekaisin parin viikon sadekauden takia, sillä kellarin muuraaminen on hankalaa rankkasateessa. Verannalta puuttuivat sähköt eikä pakastimesta ollut tietoakaan. Kasvimaa pukkasi hulluna avomaankurkkua ja papua ja metsästä sai korillisen herkkutatteja kymmenen minuutin pyörähdyksellä. Säilö niitä sitten, kun säilöntäpaikat puuttuvat. Pakastinta ei ole vieläkään, mutta kellari on valmis!

Itselläni ei ole osaa eikä arpaa etikkasäilykkeiden syntymisessä, sillä olen viettänyt viimeiset puolitoista kuukautta vainajien seurassa kalmistoa hoitaen. Sieltä kun iltaisin kotiutuu ei säilöminen ole aivan päällimmäisenä mielessä.

 Tämä kivetty kanjoni odotti sen sijaan viikkotolkulla huomiotani.

Ja saikin sitä lopulta.

Monttujen määrän pitää kuitenkin olla vakio, joten kiireesti piti kaivaa uusi, johon voisi hukuttaa etupihan multakasoja. ( Ne ovat jo madaltuneet sen verran, että niiden yli näkee tielle. ) Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että ensilumi olisi tervetullut.

En haluaisi tunnustaa tätä, mutta koska olen äärimmäisen lahjakas tässä lajissa niin onhan se sanottava: Olen tutustunut uuteen ilmiöön, jonka nimi on maaseutustressi. Sen selvin ilmenemismuoto ovat käyttämättömät puutarhatuolit. Mutta ehkä ensi kesänä sitten. Ai niin ne tuolit on päätetty maalata ja sitten on tämä kylpyamme 

ja terassi sen viereen ja kivikasa, josta tulee saunan oleskelualue ja...

Mutta huomatkaa ammeen takana oleva lootuskumpu: sehän on entinen hiekkainen laskettelurinne, johon tökkäsin kolme jättikurpitsan tainta. Ehkä myös ensi kesänä.

Viljelyä

Ei elämä pelkkää rakentamista eikä myöskään viimeaikaista mökin maalaamista ole.

Puutarhassa tapahtuu koko ajan, sillä kesä kulkee kuin juna arovuokoista rhodoihin, norjanangervoista juhannusruusuun, vuorikaunokeista pioneihin. Pihasta on löytynyt paljon vanhoja perennoja ja ihanimmat kaikista ovat valkoinen ja punainen ikivanha kiinanpioni. Muhkeisiin kiinanpioneihin  voisi hukkua.

Kaivovesi ja pumppu ovat olleet korvaamattomia apuja viime ajan hellejaksolla. Kasteltavaa on riittänyt kasvihuoneessa, kasvimaalla, pensasaitarintamalla, neljässä omenapuussa ja uuden uutukaisella pensasalueella. Erittäin viisasta on istuttaa kolme pilvikirsikkaa ja 25 pensasta hyvään multaan, mutta läpäisevään hiekkamaahan heinäkuussa ja jäädä sitten odottelemaan helteitä. Mutta kun minä halusin.

Vielä mikään ei ole kuollut, mutta pilvikirsikoille käyn päivittäin puhumassa ja tsemppaamassa. Ja kastelen 10 litran kannuilla, että tiedän täsmälleen paljonko kastelen. 20 - 30 litraa kerralla per puu. Viisaampi olisi myös laittanut istuttaessa kasteluputket suoraan juuristoon, mutta minä olin liian täpinöissäni pottieni kanssa. Nyt sitten " imetän " kannu kerrallaan. Ja keltaisia lehtiä silti...

Kasvihuoneessa voidaan hyvin. Tomaatinraakileita löytyy, kurkkua on jo syöty ja kompostivastaavan viiniköynnös kiipeilee jo ihan energisesti. Istutettiin se kasvihuoneen sorapohjan läpi pohjamaahan. Saavat juuret lämmitellä siellä pakkasella.

Kasvimaalla syntyy tulosta: perunoiden, salaattien, yrttien ja retiisien suhteen ollaan omavaraisia, maistettin myös ekat nauriit raasteena salaatissa eilen. Sipulit, punajuuret, kesäkurpitsat, porkkanat, palsternakat, pavut, herneet ja mangoldit tekevät tuloaan. Samoin vähän harvinaisemmat mustajuuri ja maa-artisokka.

Maa-artisokka tuntuu olevan rautainen selviäjä, ei tarvitse edes kastelua. Se on eristetty omaan penkkiinsä, koska kerrankin varoituksesta otettiin vaarin ja uskottiin, että se on leviävää.

Vatuista on poimittu ensimmäiset auringonlämpimät marjat, punainen viinimarja valmistuu näillä hetkillä ja mansikantaimet ovat päässeet hyvään alkuun. Annan niiden kehitellä rönsyjä kaikessa rauhassa, sillä tarkoitus on laajentaa mansikkamaata syksyllä.

Viime viikkojen kuluessa on selvinnyt sekin, mikä on optimismin huippu. Se on hiekkadyyni, johon on riputeltu kaksi pussia ketokukkien siemeniä ja jota sitten kastellaan toivorikkaana iltaisin. Ja käydään suurennulasilla tutkailemassa. Näkyyhän siellä tällaisia. Muutama.

Niitä vain tarvittaisiin aika monta, että hiekkainen arkkitehtooninen elementtimme muuttuisi kukkamäeksi. Toinen hyvä vaihtoehto olisi, että jättiläislintu tulisi ja korjaisi jätöksensä pois.

Olo on kuin hiirellä

Nyt tiedän, miltä hiirestä tuntuu kun se syö tiensä läpi juuston. Ei, en ole muuttunut kastemadoksi vaikka olen taistellut tieni läpi kahden 15 kuution multakasan. Oli nimittäin tosi hyvä idea kipata mullat pensaskanjoni-kuopan molempiin päihin. Levitettäessä multaa siitä oli apua, mutta sitten oli kanjoni täynnä ja molemmissa päissä edelleen pari alppien rapautuneempaa muotoa. Mutta ohi on! Ja olo on voittajan.

Katsokaapa näitä kuvia. Oli farkun perä täynnä pensaspotteja, kun kotiinpäin ajeltiin. Pilvikirsikat oli haettu aikaisemmin lähikaupasta. On pihajasmiketta, tähtijasmiketta, kameliajasmiketta, koreaonnenpensasta, kääpiökanukkaa ja väriläikkinä keltalännenheisiangervoa, keltajapaninangervoa, hurmehappomarjaa ja kääpiöhurmehappomarjaa.

Konkretisoitui istuttaessa sekin asia, miksi on järkevää tehdä tarkka istutussuunnitelma. Visio, jossa verkkokalvoilla oli korkeaa vihreää tuolla, tuolla väripisteitä, tuolla matalat pyöreät sai ottamaan pottien kanssa aika monta ylimääräistä askelta. Onneksi naapurit eivät olleet kotona sitä tanssia seuraamassa.


No niin, voitte poistaa siteen silmiltä. Tässä:

Pressujen alla on vielä "jämämullat", joille on kyllä jo sijoituspaikat kehitelty. Tulossa on hortenssia-penkki, saniaispenkki, ruusupenkki, kevätpenkki ja pionipenkki. Ai niin ja pensasruusukuja. Häpeillen pitää tunnustaa, että nekin ovat aika isoja.

Tänään oli merkkipäivä sikälikin, että syötiin ekat omat uudet perunat ( luonnollisesti aivan fantastisen hyviä ) ja kompostivastaava veti ensimmäiset maalinvedot valkoisella mökin otsalautoihin. Sääli, että vain veranda on uutta lautaa. Muualla näkymät ovat tällaiset:

Ei mennyt läpi, kun hinkkasin teräsharjalla kolme minuuttia, ojensin harjan kompostivastaavalle ja sanoin, että ihan kiva homma, mutta saat tehdä loput.

Tuulee kaikista ovista ja ikkunoista

Tämä kuva edustaa lepoa ja rauhaa elämässä, auringon lämpöä. Sellaistakin on joskus ollut. En kyllä muista milloin.

Perron tähystyskoppi-projekti on edennyt hyvin. Tässä otoksia matkan varrelta:

Tässä tulee betonia pitkällä putkella.

Tässä nykyinen versio. Vielä pitää vähän kehitellä.  Juhannusta kuitenkin vietettiin jo "sisätiloissa".

 Nyt on juhannus ohi, vettä lotuuttaa ja lämpömittarissa on aina vähemmän elohopeaa näkyvissä.

Pihassa on 30 kuutiota multaa kahdessa kasassa ja niillekin pitäisi paikka löytää heti kun sade hellittää.
Eilen heitin "pöytävuorelle" kaksi pussillista ketokukkien siemeniä ja verhosin sen harsoilla. Nyt elän toivossa, että sinne jotain versoaa. Ehdottomasti rohkaisen muitakin tekemään keskelle pihaa vallin ja sitten vasta miettimään, millä se naamioidaan sen näköiseksi, että se kuuluu puutarhaan eikä ole jättiläislinnun jätös. Jotenkin on olo, että joudun vielä asian kanssa kamppailemaan.

Tässä aloittelen vuorikiipeilyä multavuorellani