torstai 8. tammikuuta 2015

Talvisia harrastuksia

Päivitin hiljattain CV:täni ja lisäsin harrastuksiini asumisen mummonmökissä. Harrastus on asia, jota tekee vapaaehtoisesti mielenvirkistyksekseen ja parhaimmillaan se kehittää älynystyröitä tai muskeleita. Tiedä sitten vastaako mummonmökkeily em. määritelmää. Tänä talvena on lähinnä tuntunut siltä, että olemme sulkeutuneet kompostivastaavan kanssa pieneen aikakapseliin, jossa odotamme kapselin laskeutumista kevääseen.

Nykyään harrastan nukkumista siihen asti, kun päivä ihan oikeasti on valjennut. Miksi herätä pimeään aamuun, kun pimeää riittää katseltavaksi heti iltapäivästäkin. Hitaan aamun jälkeen ehdin kuitenkin päivälenkille päivänvalossa.

Arkisten askareiden lisäksi harrastan käsitöitä.


 Yhtä vähän kuin nälkää kestän tekemisen puutetta. Siksi olenkin varustautunut aina monella käsityöllä. Se on helppoa, kun ideat eivät koskaan lopu. Ideoiminen on mieliharrastuksiani, joka käsitöiden kohdalla konkretisoituu tällä hetkellä kaksi vuotta tekeillä olleeseen omaan crazy-villapaitaani, kahdessa viikossa valmistuneeseen kompostivastaavan crazy-villapaitaan, vuoden tekeillä olleeseen virkattuun pitsimattoon, viikon tekeillä olleeseen kompostivastaavan pipoon, torkkupeittoon joka on vain yhteenkursimista vailla ja kudottuun tablettiin, jonka eilen purin. Niin ja jouluvalmisteluni koostuivat melkein vain tämän maton lattialle saattamiseen. Oli muuten aika iso urakka leikata kuteiksi kymmenen Ikean fleecepeittoa ja eheyttää ne uuteen olomuotoonsa matoksi.

Tässä kuva siitä ihmeestä.

Käsillä näpertäminen on mukavaa, mutta yhtä mukavaa on lukeminen. Puutarhaliikkeiden ja urheiluliikkeiden lisäksi lempikauppojani ovat kirjakaupat. 

Akateemiseen kirjakauppaan astuessani koen aina sellaisen endorfiinihuurun, että vastaavan saisi aikaan vain maratonilla. Maratonista ei ole kokemusta, sillä en harrasta itseni kiusaamista. Kirjat ovat maailman kaunein tapetti, mutta koska olkkarimme peräseinä on vallattu, olen siirtynyt romaanien osalta E-kirjoihin. 



Vaikka E-kirjakaupat eivät nostata endorfiinihuuruja niin on fantastista, että koskaan ei tarvitse olla lukemista vailla ja kirjakaupassa voi käydä omassa sängyssä maaten. Tässä kaapissa on tilaa vain muutamalle uudelle puutarhakirjalle. ( Hitto tätä tietotekniikkaa. Saat suurella vaivalla haluamasi kuvan digiaalloille ja sitten teksti hyppii saksanpolkkaa koko loppuajan...)

Olen lapsuudestani lähtien lukenut Hesaria, mikä on outoa, sillä asuimme Keski-Suomessa, emme tunteneet ketään Helsingistä emmekä ikinä käyneet siellä.


Hesari nyt kuitenkin on Suomen paras sanomalehti ja luulin, että olen se viimeinen, joka luopuu painomusteen haistelusta aamupalapöydässä. Toisin kuitenkin kävi. Siirryin digilehteen jo ennen kuin tabloidi-koko tuli. Silloin olisin siirtynyt viimeistään, sillä paperinen pikkuhesari on naurettava ilmiö.

Vielä yksi harrastus, mikä mahtuu litteään muovikuoriseen läpykkään. Tämä on uusin harrastukseni ja olen aivan innoissani: Spotifyn kuuntelu. Aivan käsittämätöntä, että voin kuunnella miljoonia levyjä ilmaiseksi ja ladata kokonaisia albumeita läpykkääni. Valmiita soittolistoja kuuntelen jos tarvitsen taustamusiikkia, muuten haluan kuulla koko albumin. Ainoa ongelma on se, että meillä on kompostivastaavan kanssa aivan eri musiikkimaku ( ja elokuva ja tv-ohjelmamaku ) eikä residenssissämme pääse eri tilaan kulttuurista nauttimaan. Onneksi kuulokkeet on keksitty. Ilman niitä olisi mielenterveys järkkynyt jo ajat sitten. Ne ovat kätevät myös silloin, kun haluaa olla rauhassa.

Katselin teeveestä ohjelmaa Kanniston pariskunnasta, joka on 10 vuotta downshiftannut reissaamalla ympäri maailmaa. Tunnistin samanlaisia kaikesta irtautumisen kokemuksia itselläni. Yhtä tiivis kuin Kannistonkin pariskunnalla on matkakumppanuus kompostivastaavan kanssa ja ehkä vielä tiiviimpi punaisessa aikakapselissamme. Kannistoilla on sentään temmellyskenttänään koko maapallo.

Yhtymäkohtia oli myös pyrkiminen irtautumaan rahankäytöstä. Meidän ei tarvitse siihen edes pyrkiä, sillä kun odottelee taikinan nousemista uunin kupeessa niin pankkitilillä ei tapahdu mitään. Olemme päässeet samaan vapauden olotilaan eikä ole tarvinut edes poistua kotoa. Meidän ei myöskään tarvitse hoitaa rikkaiden koiria ja kaitsea heidän henkilökuntaansa, sillä Perro vastaa kokonaista miljonäärien koiralaumaa ja kompostivastaavan kaitseminen kymmentä puutarhuria.

Parasta kaikessa on se, ettei tarvitse nukkua lentoasemilla eikä puistonpenkeillä vaan saa nukkua omassa sängyssään pikkuruisessa makkarissamme.


3 kommenttia:

  1. Hei, oli mielenkiintoista lukea tämä postaus ja luin se kahteen kertaan. Mukavasti kuvasit omaa mukavaa pientä aikakapselianne ja arkisia askareita siellä.
    Digilehti on kätevä, mutta vielä meille tulee tuoreen painomusteen kera Aamulehti.
    Ihan onnettomaksi sekin meni kun muuttivat sen tabloidiksi, mutta vielä se painettu versio aamuisin kolahtaa eteiseen. Meillä on ihana aamuvirkku naapuri ja hänen ansiostaan ei meidän tarvitse hiippailla aamuisin ulos kylmään.
    Oikein hyvää kevään odotusta sinne teillepäin ja kohta melkein pikapuolin voi jo jotain ikkunalle kylvää.
    Spotifyn oli minullakin ilmaisena tarjouksena pari vuotta, mutta kun en erityisemmin kuuntele musiikkia annoin tunnukset pois nuorelle teinille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteistasi! Hyviä keväisiä hetkiä sinullekin siemenluetteloiden parissa. Ihanaa, kun valo lisääntyy päivä päivältä.

      Poista
  2. Hei näin talviaikaan voi osallistua vaikkapa haasteeseen, se löytyy blogistani.

    VastaaPoista