sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Perrolla on asiaa pitkästä aikaa

Kaikkea sitä saa kokea, kun 2,5 vuotiaaksi elää. Ensiksi on levoton olo pari päivää. Sitten pitää kurkkia ikkunasta, seurata säätietoja ja tarkistaa auringonnousuaika. Sekin kuulema muuttuu ihan päivittäin. Näillä tiedoilla tehdään päätös, josta seuraa tavallista aikaisemmat aamutoimet jo aamupimeällä. Joskus syödään tuhti aamupala, joskus syöksytään ulos ilman murustakaan.

Ulkona haistellaan säätilaa ja katsotaan taivaanrantaa. Sitten rynnätään matkaan. Joskus on reittisuunnitelma valmiina. Välillä mennään extempore. Yleensä aina on kuitenkin kiire.

Kohti valoa kuljetaan. Sitten saavutaan kohteeseen. Mitä enemmän aamuhämärissä, mitä kovempi pakkanen, sen parempi.
Aloitetaan vaaniminen. Kuljetaan hitaasti, koko ympäristöä kartoittaen, haistellen ja tunnustellen. Haukan katseella ja villieläimen vainulla. Katsotaan mikä poikkeaa normaalista. Mitä voi käyttää hyväksi. Mikä on aamun wau-juttu. Sillä uskokaa tai älkää, aina löytyy wau-juttu. Ja se on pakko sanoa ääneen.

Aamutaivas punertaa hetki hetkeltä kirkkaampana ja alkaa olla kiire. On löydettävä oikea paikka, mistä saa kiinni ensimmäisen saaliin. Tehtävä muutama harjoitus  tunnelmaan ja rytmiin pääsemiseksi.

Taivaanranta on tulipunainen ja hämärä alkaa väistyä. Valittu paikka on oikea ja näkymät ovat upeat. Nyt voi tarttua toimeen ja antaa palaa.

Minä sen sijaan jatkan kotona mökissä vielä aamu-uniani. Kukaan koirahan nyt ei niin hullu ole, että lähtisi -30 asteen pakkasessa viimaiselle järvelle valokuvaamaan. Eikä vain näppäämään paria kuvaa vaan ottamaan tuntikausiksi kymmeniä ja satoja kuvia. Luulisi siinä näppien jäätyvän.

Mutta sieltä kun emännyys palaa vaaleansinisessä karvalakissaan sormet saman värisinä, on se hiton hyvällä tuulella. Me kompostivastaavan kanssa ajattelemme ikikiitollisina sitä päivää, kun emännyys sai päähänsä ostaa kameran. Sillä mielenterveys kukoistaa ja me saadaan olla monta tuntia ihan rauhassa.

Huushollissa on miljoonia kuvia, mutta tässä ei yhtään. Saa nähdä, milloin emännyys hokaa, miten kameran kuvat saa siirrettyä tabletille. Ehkä ensi kerralla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti