Olo on kuin hiirellä

Nyt tiedän, miltä hiirestä tuntuu kun se syö tiensä läpi juuston. Ei, en ole muuttunut kastemadoksi vaikka olen taistellut tieni läpi kahden 15 kuution multakasan. Oli nimittäin tosi hyvä idea kipata mullat pensaskanjoni-kuopan molempiin päihin. Levitettäessä multaa siitä oli apua, mutta sitten oli kanjoni täynnä ja molemmissa päissä edelleen pari alppien rapautuneempaa muotoa. Mutta ohi on! Ja olo on voittajan.

Katsokaapa näitä kuvia. Oli farkun perä täynnä pensaspotteja, kun kotiinpäin ajeltiin. Pilvikirsikat oli haettu aikaisemmin lähikaupasta. On pihajasmiketta, tähtijasmiketta, kameliajasmiketta, koreaonnenpensasta, kääpiökanukkaa ja väriläikkinä keltalännenheisiangervoa, keltajapaninangervoa, hurmehappomarjaa ja kääpiöhurmehappomarjaa.

Konkretisoitui istuttaessa sekin asia, miksi on järkevää tehdä tarkka istutussuunnitelma. Visio, jossa verkkokalvoilla oli korkeaa vihreää tuolla, tuolla väripisteitä, tuolla matalat pyöreät sai ottamaan pottien kanssa aika monta ylimääräistä askelta. Onneksi naapurit eivät olleet kotona sitä tanssia seuraamassa.


No niin, voitte poistaa siteen silmiltä. Tässä:

Pressujen alla on vielä "jämämullat", joille on kyllä jo sijoituspaikat kehitelty. Tulossa on hortenssia-penkki, saniaispenkki, ruusupenkki, kevätpenkki ja pionipenkki. Ai niin ja pensasruusukuja. Häpeillen pitää tunnustaa, että nekin ovat aika isoja.

Tänään oli merkkipäivä sikälikin, että syötiin ekat omat uudet perunat ( luonnollisesti aivan fantastisen hyviä ) ja kompostivastaava veti ensimmäiset maalinvedot valkoisella mökin otsalautoihin. Sääli, että vain veranda on uutta lautaa. Muualla näkymät ovat tällaiset:

Ei mennyt läpi, kun hinkkasin teräsharjalla kolme minuuttia, ojensin harjan kompostivastaavalle ja sanoin, että ihan kiva homma, mutta saat tehdä loput.