Ratkaisuja

Nyt on postilaatikosta löytynyt jo kaksi kirjekuorta täynnä kesäkukkien siemeniä. Aika kunniakkaasti pärjäsin esikasvatettavien suhteen. Tai no, en voinut vastustaa limen väristä tsinniaa, mustaa isokirjopeippiä, värillisiä isokirjopeippejä, narsissitupakkaa ( se on IIHana ), japaninhumalaa enkä kerman väristä krassia. Mutta aika hyvin taisteltu. Se on epäselvää, missä aion esikasvattaa em. hairahdukset, pääasia on omistaa siemenet.

Muuten ostelin tavanomaisia pellonpiennarkukkia: kesämalvikkia, piiankieltä, harsokukkaa, iisoppia, sarjasaippoa, punakosmosta, kesäkukkaseosta ja ruiskaunokkia. Kehäkukat vielä puuttuvat.

Pellonpiennarkukista on todellisuudessa kyse. Naapurin pihassa oli syksyllä traktori, käytiin lennossa pyytämässä se kyntämään nurmikkoomme kasvimaa. Ja sehän kynti. On vara valita, mitä mullan kätköihin piilottaa. Aloitin nyt tärkeimmästä päästä eli yksivuotisista kesäkukista.
Ai niin ryytimaata varten tuli yksi siemenpussi valkosipuliruohoa. Ponteva alku noin kahdeksan aarin omavaraisuusplantaasin viljelyyn.

Yksi kummallisuus on myös se, miksi omaan pihaan näyttää olevan mahdotonta tehdä paperille oikeaa pihasuunnitelmaa. Kaikki on kyllä päässäni, mutta siellä ideat pyörivät kuin tehosekoittimessa. Ryhdistäydyin kuitenkin lomaviikollani ja sain aika lopullisen version pensasalueesta, jonka kaivamisen aloitin syksyllä. Pituutta alueella on 25 m ja leveyttä viitisen metriä leveimmillään.
Tässä selkeä piirros:

Ja selkeä työselostus samassa paketissa.

Haaveilun ja haahuilun lisäksi olen aloittanut konkreettiset kevättyöt leikkaamalla syksyllä metsästä siirtämieni minikuusenalkujen vuosikasvuista pätkät pois sekatööreillä. Kuusia on kuusi kappaletta ja niiden on määrä kasvaa pihasaunan näkösuojaksi. Korkeutta tulee olemaan pari metriä ja vartalon muoto tulee olemaan kartiomaisen pyöreä.

Minikuuset olivat pientä lämmittelyä seuraavaan urakkaan eli 40 metrisen kuusiaidan kevättalvileikkaukseen. Mutta sitä ennen pitää käydä ostamassa polttomootoripensasleikkuri. Ihanaa päästä agrimarkettiin.

Ohessa vielä kuva erämaastani, joka pitäisi täyttää puilla, pensailla, kasvimaalla, kahdella kasvihuoneella ja perennoilla.

Kevät alkaa tammikuussa!

Siemenluettelot saavat veren kiertämään suonissa. Ja huomaamaan, että olet elossa .
Ensin selaat luettelon kymmenen kertaa läpi ja haistelet, mitä silmiinpistävää uutta on tarjolla. Sitten alat katsella mikä kiinnostaisi kaikenkaikkiaan. Yksivuotisia kukkia, perennoja, vihanneksia, juureksia, yrttejä .

Tähän pisteeseen asti varot tekemästä minkäänlaisia kynämerkintä-täppejä, sillä sehän lukitsisi tilanteen heti alkuunsa. Nyt alat kuitenkin jo miettiä paikkoja, värejä ja järkeä. Ei ole järkeä ostaa tänä  vuonna esikasvatusta vaativia siemeniä, koska vielä ei ole paikkaa, mihin törppöjä sijoittaa. Ensi keväänä sitten ( huokaus ). Ei ole järkeä myöskään ostaa kaiken maailman värisiä kukkien siemeniä, sillä minähän pyrin täydelliseen pihaan, joka rönsyilee vain sallituissa paikoissa ja jossa värit ovat hallinnassa. ( Ironiaa )
Nyt laitan jo täppejä ja sivut ovat pian tuhkarokon vallassa. Nyt on pidettävä tauko. Vedettävä henkeä ennen suuria ratkaisuja.

Ja jos  vielä joskus keksin keinon, millä tähän hiton blogiin saa lisättyä valokuvia, niin hallelujaa! Kyllä, olen painanut kuvanappia, kyllä olen valinnut tiedoston, kyllä olen valinnut galleriasta kuvat, kyllä, niiden hahmot ovat jo valmiina siirtämistä varten ja kyllä, ne hiton kuvat eivät suostu siirtymään.

Mutta ensi kerralla sitten.