Kevät alkaa tammikuussa!

Siemenluettelot saavat veren kiertämään suonissa. Ja huomaamaan, että olet elossa .
Ensin selaat luettelon kymmenen kertaa läpi ja haistelet, mitä silmiinpistävää uutta on tarjolla. Sitten alat katsella mikä kiinnostaisi kaikenkaikkiaan. Yksivuotisia kukkia, perennoja, vihanneksia, juureksia, yrttejä .

Tähän pisteeseen asti varot tekemästä minkäänlaisia kynämerkintä-täppejä, sillä sehän lukitsisi tilanteen heti alkuunsa. Nyt alat kuitenkin jo miettiä paikkoja, värejä ja järkeä. Ei ole järkeä ostaa tänä  vuonna esikasvatusta vaativia siemeniä, koska vielä ei ole paikkaa, mihin törppöjä sijoittaa. Ensi keväänä sitten ( huokaus ). Ei ole järkeä myöskään ostaa kaiken maailman värisiä kukkien siemeniä, sillä minähän pyrin täydelliseen pihaan, joka rönsyilee vain sallituissa paikoissa ja jossa värit ovat hallinnassa. ( Ironiaa )
Nyt laitan jo täppejä ja sivut ovat pian tuhkarokon vallassa. Nyt on pidettävä tauko. Vedettävä henkeä ennen suuria ratkaisuja.

Ja jos  vielä joskus keksin keinon, millä tähän hiton blogiin saa lisättyä valokuvia, niin hallelujaa! Kyllä, olen painanut kuvanappia, kyllä olen valinnut tiedoston, kyllä olen valinnut galleriasta kuvat, kyllä, niiden hahmot ovat jo valmiina siirtämistä varten ja kyllä, ne hiton kuvat eivät suostu siirtymään.

Mutta ensi kerralla sitten.