Miltä tuntuu asua leikkimökissä?

Pidän telttailusta hyvin paljon. Kunhan teltta on huvilateltta, jossa on seisomakorkeus. Vain kangasseinät erottavat luonnosta ja minimalismi on vallitseva sisustustyyli. On ahdasta ja roinaa vain sen verran kuin on välttämätöntä. Ollaan lähekkäin.

Syytän telttailua siitä, että tulimme muuttaneeksi leikkimökkiin asumaan. Meillä on eteinen, jossa liikekannallepanon voi toteuttaa siten, että kaksi aikuista ja koira sijaitsevat peräkkäin käytävässä. Narikkaan pääsee siis jonottamalla.

Meillä on yhden hengen keittiö, jonka oven suussa koira mahtuu työntämään päänsä kyökin puolella sijaitsevaan ruokakuppiin.

Meillä on makkari, johon mahtuu parisänky. Parisängyn toiselta puolen pääsee lattiateitse pois vain sivuttain ja silloinkin vetämällä vatsaa sisään voimakkaasti.

Meillä on olkkari, johon mahtuu kirjahylly, sohva ja sohvapöytä. Lisäksi olkkariin mahtuu ruokapöytä ja neljä tuolia, mistä ei kannata vetää johtopäätöstä, että olkkari on iso. Sitä se ei ole. On vain niin, että yhden hengen keittiöön ei mahdu neljän hengen ruokapöytää.

Mainitsematta on vielä vessa. Ja uskokaa tai älkää, mutta se on iso. Sinne mahtuisi suihkukopin lisäksi vaikka 10 vessanpyttyä. Mutta siellä on vain yksi. Ja siinä on väljä istua. Uskomatonta.

Parisuhteen onnellisuutta kuulema heijastaa kommunikaation määrä. Meillä kommunikaatiota todella riittää, kun pitää sopia suusanallisesti jos aikoo aukaista jääkaapin oven yhtäaikaa, kun keittiössä jo sijaitsee joku.

Outo juttu on myös leikkimökkimme äänieristys. Se on niin hyvä ettei olohuoneessa olija kuule, mitä makkarissa oleva huutelee. Vessan vetämistä ei kuulee muuhun residenssiin eivätkä kasvihuoneilmaston tuottamien myrskyjen äänet kuulu mitenkään sisälle. Mutta koska mökki on pieni, tuntee olevansa keskellä luontoa ja vuodenaikoja.

Koska säilytystiloja ei juurikaan ole, ovat kaikki tavaramme pihan perällä olevassa varastossa. Siellä ovat vaatteeni ja kenkäni. Olen pärjännyt viidellä T-paidalla ja kolmilla farkuilla koko talven. Ja parilla kengillä. Parilla takilla. Pahoin pelkään, että niin tulen tekemään jatkossakin pelkästään jo siitä syystä, että kuteeni ovat homehtuneet kylmässä säilössään.

Downsiftaaminen on rankka laji. Ainakin niille, jotka eivät ole optiomiljonäärejä. Elämä oikeasti muuttuu. Grand designissa aina kysytään, miten tämä talo on muuttanut teitä. Puolen vuoden kokemuksella leikkimökistä sanoisin, että ollaan lapsellisen iloisia joka pikkuasiasta, jota ollaan saatu kehiteltyä.