lauantai 28. kesäkuuta 2014

Olo on kuin hiirellä

Nyt tiedän, miltä hiirestä tuntuu kun se syö tiensä läpi juuston. Ei, en ole muuttunut kastemadoksi vaikka olen taistellut tieni läpi kahden 15 kuution multakasan. Oli nimittäin tosi hyvä idea kipata mullat pensaskanjoni-kuopan molempiin päihin. Levitettäessä multaa siitä oli apua, mutta sitten oli kanjoni täynnä ja molemmissa päissä edelleen pari alppien rapautuneempaa muotoa. Mutta ohi on! Ja olo on voittajan.

Katsokaapa näitä kuvia. Oli farkun perä täynnä pensaspotteja, kun kotiinpäin ajeltiin. Pilvikirsikat oli haettu aikaisemmin lähikaupasta. On pihajasmiketta, tähtijasmiketta, kameliajasmiketta, koreaonnenpensasta, kääpiökanukkaa ja väriläikkinä keltalännenheisiangervoa, keltajapaninangervoa, hurmehappomarjaa ja kääpiöhurmehappomarjaa.

Konkretisoitui istuttaessa sekin asia, miksi on järkevää tehdä tarkka istutussuunnitelma. Visio, jossa verkkokalvoilla oli korkeaa vihreää tuolla, tuolla väripisteitä, tuolla matalat pyöreät sai ottamaan pottien kanssa aika monta ylimääräistä askelta. Onneksi naapurit eivät olleet kotona sitä tanssia seuraamassa.


No niin, voitte poistaa siteen silmiltä. Tässä:


Pressujen alla on vielä "jämämullat", joille on kyllä jo sijoituspaikat kehitelty. Tulossa on hortenssia-penkki, saniaispenkki, ruusupenkki, kevätpenkki ja pionipenkki. Ai niin ja pensasruusukuja. Häpeillen pitää tunnustaa, että nekin ovat aika isoja.

Tänään oli merkkipäivä sikälikin, että syötiin ekat omat uudet perunat ( luonnollisesti aivan fantastisen hyviä ) ja kompostivastaava veti ensimmäiset maalinvedot valkoisella mökin otsalautoihin. Sääli, että vain veranda on uutta lautaa. Muualla näkymät ovat tällaiset:


Ei mennyt läpi, kun hinkkasin teräsharjalla kolme minuuttia, ojensin harjan kompostivastaavalle ja sanoin, että ihan kiva homma, mutta saat tehdä loput.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Tuulee kaikista ovista ja ikkunoista

Tämä kuva edustaa lepoa ja rauhaa elämässä, auringon lämpöä. Sellaistakin on joskus ollut. En kyllä muista milloin.

Perron tähystyskoppi-projekti on edennyt hyvin. Tässä otoksia matkan varrelta:


Tässä tulee betonia pitkällä putkella.




Tässä nykyinen versio. Vielä pitää vähän kehitellä.  Juhannusta kuitenkin vietettiin jo "sisätiloissa".
 Nyt on juhannus ohi, vettä lotuuttaa ja lämpömittarissa on aina vähemmän elohopeaa näkyvissä.

Pihassa on 30 kuutiota multaa kahdessa kasassa ja niillekin pitäisi paikka löytää heti kun sade hellittää.
Eilen heitin "pöytävuorelle" kaksi pussillista ketokukkien siemeniä ja verhosin sen harsoilla. Nyt elän toivossa, että sinne jotain versoaa. Ehdottomasti rohkaisen muitakin tekemään keskelle pihaa vallin ja sitten vasta miettimään, millä se naamioidaan sen näköiseksi, että se kuuluu puutarhaan eikä ole jättiläislinnun jätös. Jotenkin on olo, että joudun vielä asian kanssa kamppailemaan.

Tässä aloittelen vuorikiipeilyä multavuorellani 



lauantai 7. kesäkuuta 2014

Kasoja

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka asuttavat nousevan auringon taloa. Tiedättehän sen stailin, jossa koko pihapiiri on täynnä romua ja tavaraa, tuolla on aloitettu yhtä askaretta ja tuolla kahdettatoista ja kaikki on kesken. Enää en ihmettele. Asun nykyään itse nousevan auringon talossa. Ja ymmärrykseni on lisääntynyt.

Positiivisesti ajatellen tällainen tyyli todistaa asukkaiden suunnattomasta innostumisen kyvystä ja kokeilunhalusta, ajoittain myös ahkeruudesta. Haasteena ( = uuskieltä ja tarkoittaa suomeksi helvetillistä ongelmaa ) on asioiden loppuunsaattaminen ja varsinkin finanssipuolen mukana pysyminen. Mutta yritys on kova.

Projekteja riittää ja koska olemme ottaneet järeämmät aseet käyttöön ovat myös monttujen syvyys ja kasojen korkeus lisääntyneet.

Tässä kaivetaan kuoppaa, jonka päälle rakennetaan Perrolle tähystyskoppi, josta aukeaa panoraama kolmeen eri suuntaan.
Seuraavassa kuvassa syntyvä kanjoni nielee vielä kasettirekallisen multaa ja yhden puutarhatilan puskat.


Tässä poistetaan maat parkkipaikkaa varten.











Tämän on hajottanut kompostivastaava aivan omin käsin.











Tämä on syntynyt pellonraivaamisen ja muiden koitosten sivutuotteena. Kausikortit talvikaudelle 2014 - 2015 ovat ennakkomyynnissä.









Myrskyn jälkeen tulee tyyni sää ja toivottavasti niin käy meillekin. Sitä toivoo varsinkin Perro, jota kukaan ei ehdi tarpeeksi lellimään tässä hässäkässä. Se rinkauttikin jo Karkkilaan ja tilasi luksus-loman täysihoidolla ensi viikolle. Seuranpettäjä.