maanantai 14. heinäkuuta 2014

Viljelyä

Ei elämä pelkkää rakentamista eikä myöskään viimeaikaista mökin maalaamista ole.

Puutarhassa tapahtuu koko ajan, sillä kesä kulkee kuin juna arovuokoista rhodoihin, norjanangervoista juhannusruusuun, vuorikaunokeista pioneihin. Pihasta on löytynyt paljon vanhoja perennoja ja ihanimmat kaikista ovat valkoinen ja punainen ikivanha kiinanpioni. Muhkeisiin kiinanpioneihin  voisi hukkua.


Kaivovesi ja pumppu ovat olleet korvaamattomia apuja viime ajan hellejaksolla. Kasteltavaa on riittänyt kasvihuoneessa, kasvimaalla, pensasaitarintamalla, neljässä omenapuussa ja uuden uutukaisella pensasalueella. Erittäin viisasta on istuttaa kolme pilvikirsikkaa ja 25 pensasta hyvään multaan, mutta läpäisevään hiekkamaahan heinäkuussa ja jäädä sitten odottelemaan helteitä. Mutta kun minä halusin.

Vielä mikään ei ole kuollut, mutta pilvikirsikoille käyn päivittäin puhumassa ja tsemppaamassa. Ja kastelen 10 litran kannuilla, että tiedän täsmälleen paljonko kastelen. 20 - 30 litraa kerralla per puu. Viisaampi olisi myös laittanut istuttaessa kasteluputket suoraan juuristoon, mutta minä olin liian täpinöissäni pottieni kanssa. Nyt sitten " imetän " kannu kerrallaan. Ja keltaisia lehtiä silti...

Kasvihuoneessa voidaan hyvin. Tomaatinraakileita löytyy, kurkkua on jo syöty ja kompostivastaavan viiniköynnös kiipeilee jo ihan energisesti. Istutettiin se kasvihuoneen sorapohjan läpi pohjamaahan. Saavat juuret lämmitellä siellä pakkasella.




Kasvimaalla syntyy tulosta: perunoiden, salaattien, yrttien ja retiisien suhteen ollaan omavaraisia, maistettin myös ekat nauriit raasteena salaatissa eilen. Sipulit, punajuuret, kesäkurpitsat, porkkanat, palsternakat, pavut, herneet ja mangoldit tekevät tuloaan. Samoin vähän harvinaisemmat mustajuuri ja maa-artisokka.


Maa-artisokka tuntuu olevan rautainen selviäjä, ei tarvitse edes kastelua. Se on eristetty omaan penkkiinsä, koska kerrankin varoituksesta otettiin vaarin ja uskottiin, että se on leviävää.



Vatuista on poimittu ensimmäiset auringonlämpimät marjat, punainen viinimarja valmistuu näillä hetkillä ja mansikantaimet ovat päässeet hyvään alkuun. Annan niiden kehitellä rönsyjä kaikessa rauhassa, sillä tarkoitus on laajentaa mansikkamaata syksyllä.





Viime viikkojen kuluessa on selvinnyt sekin, mikä on optimismin huippu. Se on hiekkadyyni, johon on riputeltu kaksi pussia ketokukkien siemeniä ja jota sitten kastellaan toivorikkaana iltaisin. Ja käydään suurennulasilla tutkailemassa. Näkyyhän siellä tällaisia. Muutama.


Niitä vain tarvittaisiin aika monta, että hiekkainen arkkitehtooninen elementtimme muuttuisi kukkamäeksi. Toinen hyvä vaihtoehto olisi, että jättiläislintu tulisi ja korjaisi jätöksensä pois.