lauantai 20. helmikuuta 2016

Nuukailua

Intohimoisena lehtien ystävänä käyn kirjastossa lukemassa niitä. Sisustus, käsityö, rakentaminen, askartelu. Kotimaiset sisustuslehdet ovat enimmäkseen tylsiä. Ikuisesti samaa Artekia ja valkoista. Interiöörejä, jotka eivät näytä kodeilta vaan esittelyhuoneistoilta. Haluaisimme olla tällaisia, mutta emme oikeasti ole. Siksi olemme piilottaneet kaikki johtolangat siitä keitä oikeasti olemme. Siksi täällä voisi asua kuka tahansa. Masokistisista syistä luen ne kaikki.

Pyrin ostamaan vain ulkolaisia sisustuslehtiä. Niissä on kiiltävämmät kannet, enemmän mainoksia ja vielä kalliimpia kämppiä. Suutun jos kompostivastaava lehteilee ensimmäisenä juuri kotiin tuomaani lehteä. Vain minä saan korkata sen kiiltävät kannet ja sileät sivut.

Nuukaillessani siis käyn lehtien lukusalissa. Siellä on hiljaista ja minulla on oma paikkani. Ei pöydän ääressä, johon valo tulee huonosti ja saa lehden sivut kiiltämään vaan nurkan nojatuolissa. Vieressä on pöytä ja toinen tuoli, johon saan veskani ja takkini.

Hyllyköistä saa sääntöjen mukaan ottaa vain yhden lehden kerrallaan. Noudatan  sääntöjä ja jaloittelen lukemisen lomassa keskimäärin kuusi kertaa. Joka kerta lukusalissa käytyäni olen säästänyt ainakin kolmekymppiä.

Viimeksi nuukaillessani luin lehden joka oli koonnut nuukailuvinkkejä. Kannattaa tehdä itse ruokaa. Kyllä. Kannattaa tehdä useammaksi päiväksi kerrallaan. Kyllä. Kannattaa kierrättää ja tuunata. Kyllä. Kannattaa keskittää ostoksillakäynti ja ottaa lista mukaan. Kyllä. Kannattaa tuhota luottokortit. Kyllä. Kannattaa säästää. Kyllä. Kannattaa käydä Lidlissä. Kyllä. Kannattaa raahata rankoja metsänomistajan luvalla omaan pihaan polttopuukasaksi. Kyllä. Kannattaa ostaa perunoita ja porkkanoita säkeittäin ovelta-ovelle-kauppiaalta. Kyllä. Kannattaa hakea puolukkahilloa omasta kellarista. Kyllä. Kannattaa pidentää jäteastian tyhjennysaika kuuteen viikkoon. Kyllä. Kannattaa auton ostamisen sijaan ostaa ompelukone. Kyllä