Perroilua

Morjesta vaan kaikille. Ei ole meikäpoikaa päästetty taas pitkään aikaan ääneen näille digiaalloille. Ehdin täyttää jo 2 vuottakin ilman huomionosoituksia. Vasten tahtoa meni matalalla profiililla. Jatkoa varten voitte laittaa kalentereihinne herätyksen lokakuun 15:een päivään.

Ajattelin tässä valottaa päivieni kulkua noiden kahden kanssa. Yksi, mitä niiden kanssa tarvitsee on mahdoton määrä kärsivällisyyttä. Katsokaa nyt, tässä minä istun aamulla enkä muuta voi.

Tuijotan vetoavasti milloin frisbiin

milloin pallon kanssa

ja milloin ilman välinettä

ja haluaisin tehdä tiettäväksi, että jotakuta pissittää niin saameristi. Mutta ei, ne ei liikahdakaan ennen kuin takassa on poltettu pesällinen puuta ja pellit saatu kiinni. On kuulema mukava palata lenkiltä lämpimään tupaan. No, se hyvä puoli asiassa on, että kun ne vihdoin saa liikkeelle pääsen yleensä aika pitkälle lenkille.

Tässä on minun naulakkoni. Siinä on flexini, heijastimeni ja sadetakkini. Siitä puuttuvat uudet valjaani, jotka sain syystä että olen alkanut kiskomaan flexin päässä. Hmhh ehkä olen alkanutkin, kun on joskus vähän kiire. Nyt valjaat ovat päällä ja kinnaavat etujalkojani niin ettei huvita hirveästi kiskoa. 

Tässä olen lenkillä vielä ilman valjaita ja ihmettelen yhdessä isäntäporukan kanssa paikallista eksoottista ilmestystä. Ette taatusti arvaa mitä täällä piilotellaan syksyisin pressujen alla ja kuljetetaan traktoreilla liikenneympyröissä niin vauhdikkaasti että pahkurat poukkoilevat tielle. Ei ole perunaa eikä porkkanaa eikä kaalia vaikka niitäkin näkee täällä rekkalasteittain. Ei, nämä ovat sokerijuurikasta.

Tässä on pahkuroita, jotka isäntä kaiveli omasta pellostamme hiljakkoin. Niitä kuulema voi kaivaa vaikka koko talven esille jos vain lapio pystyy jäiseen maahan.

En kyllä suosittele.

Pahkurat ovat nimittäin maa-artisokkaa, josta saa emännän mukaan maailman ihaninta keittoa, jota se tässä kuvassa vetelee nassuunsa. Valitettavasti maa-artisokka sisältää paljon insuliinia. Itse voitte tarkistaa googlesta, mitä vaikutuksia insuliinilla on ihmiseen. En viitsi sitä tähän laittaa. Enkä siis suosittele maa-artisokan käyttöä ihmisravinnoksi. Enkä koiraravinnoksi.

Tässä vielä lopuksi kuva tältä aamulta, kun vihdoin pääsimme ulos. Pakko myöntää, että näinä hetkinä koira on onnellinen ja ehkä myös muu porukka.

Sunnuntainen aamukävely

Kyllä kelpaa Perron perässä näissä maisemissa taivaltaa! Tämä lenkki kesti useamman tunnin, kun piti ikuistaa kaikki vasta puuteroidut maisemat. Muutaman kerran tuli tabletti kaivettua repusta esiin. Olin aivan fiiliksissä, kun opettelin samalla käyttämään panorama-kuvausta.

Ihmisen pitää olla tyytyväinen, että yhden koiranpissityslenkin varrelle osuu tällainen määrä kulttuurimaisemaa. Eikä tässä ollut edes kaikki. Ei makeaa mahan täydeltä!

Syömisiä

Ruoka saa aivan erityisen merkityksen, kun pöydässä on itse viljeltyä, kerättyä tai kalastettua saalista. Tämä ensimmäinen kesä oli vasta aloitus- ja kokeilukesä emmekä ehtineet täysipainoisesti paneutua kasvimaan hoitoon, marjastamiseen, sienestämiseen emmekä kalastamiseen rakennus-ja puutarhan perustamiskiireiltämme, mutta tulosta kuitenkin syntyi.

Perunoita, porkkanoita, sipuleita, papuja, palsternakkaa, maa-artisokkaa, yrttejä ja kurkkusäilykkeitä syödään edelleen omasta tuotannosta. Lisäksi on omena-ja puolukkasosetta kellarissa ja tatteja pakkasessa.

Ai niin ja meinasi yksi tärkeä unohtua: Itse tehty karviaismarjalikööri!

Tämä kuva on hiljattain otettu. Tuntui juhlavalta hakea marraskuussa pellolta persiljaa ja palsternakkaa.

Täten on myös talvikalastuskausi aloitettu ehkä vähän yllättävästi katiskoilla. Ahti on suonut antiaan, mittakaava vain vaihtelee. 

Ensimmäinen vuosi

Yksi vuosi maaseutuelämää on takanapäin. Olemme sopeutuneet hyvin, liiankin hyvin ainakin jos ajattelee nykyistä pukeutumistamme. Kompostivastaava puki keväällä ylleen työhaalarit eikä ole juuri muita stailausvariaatioita harrastanut. Itse römpöstän kumisaappaissa ja työhousuissa oli sitten arki tai sunnuntai. Syksyn kunniaksi ostin kyllä vuorilliset lämpökumisaappaat.

Kalmistokausi on ohitse ja väitän, että voittaisin ikäluokassani haravoinnin maailmanmestaruuden milloin tahansa. Kalmiston peruskuntoleiri oli sen verran tehokas: kaksi kuukautta pelkkää kokopäiväistä haravointia. Mutta siitäkin selvittiin ja nyt olen lomalla enkä huolehdi tulevista. Istun uunin kyljessä ja odotan kun taikina nousee.

Mökki on maalattu, rännit ja ikkunapellit on asennettu ja kahdet portaat nikkaroitu.

 Kellarin edustalle on laitettu uusi nurmikko. Paikkauskylvöjä on tehty myös etupihalle hävinneiden multa- ja sorakasojen kohdalle.Lisäksi on kaivettu valmiit kuopat viidelle ruusupensaalle ja penkki jaloruusuille. Kuten myös penkki köynnösruusuille.

 

Syyspuuhiin on kuulunut myös kukkien siementen keräämistä ja ensi kesää varten säilöön laittamista. Ihastuin tänä kesänä tosi paljon yksivuotisiin siemenestä laitettaviin kesäkukkiin.
Joten jatkoa seuraa.