Miltä tuntuu asua leikkimökissä?

Pidän telttailusta hyvin paljon. Kunhan teltta on huvilateltta, jossa on seisomakorkeus. Vain kangasseinät erottavat luonnosta ja minimalismi on vallitseva sisustustyyli. On ahdasta ja roinaa vain sen verran kuin on välttämätöntä. Ollaan lähekkäin.

Syytän telttailua siitä, että tulimme muuttaneeksi leikkimökkiin asumaan. Meillä on eteinen, jossa liikekannallepanon voi toteuttaa siten, että kaksi aikuista ja koira sijaitsevat peräkkäin käytävässä. Narikkaan pääsee siis jonottamalla.

Meillä on yhden hengen keittiö, jonka oven suussa koira mahtuu työntämään päänsä kyökin puolella sijaitsevaan ruokakuppiin.

Meillä on makkari, johon mahtuu parisänky. Parisängyn toiselta puolen pääsee lattiateitse pois vain sivuttain ja silloinkin vetämällä vatsaa sisään voimakkaasti.

Meillä on olkkari, johon mahtuu kirjahylly, sohva ja sohvapöytä. Lisäksi olkkariin mahtuu ruokapöytä ja neljä tuolia, mistä ei kannata vetää johtopäätöstä, että olkkari on iso. Sitä se ei ole. On vain niin, että yhden hengen keittiöön ei mahdu neljän hengen ruokapöytää.

Mainitsematta on vielä vessa. Ja uskokaa tai älkää, mutta se on iso. Sinne mahtuisi suihkukopin lisäksi vaikka 10 vessanpyttyä. Mutta siellä on vain yksi. Ja siinä on väljä istua. Uskomatonta.

Parisuhteen onnellisuutta kuulema heijastaa kommunikaation määrä. Meillä kommunikaatiota todella riittää, kun pitää sopia suusanallisesti jos aikoo aukaista jääkaapin oven yhtäaikaa, kun keittiössä jo sijaitsee joku.

Outo juttu on myös leikkimökkimme äänieristys. Se on niin hyvä ettei olohuoneessa olija kuule, mitä makkarissa oleva huutelee. Vessan vetämistä ei kuulee muuhun residenssiin eivätkä kasvihuoneilmaston tuottamien myrskyjen äänet kuulu mitenkään sisälle. Mutta koska mökki on pieni, tuntee olevansa keskellä luontoa ja vuodenaikoja.

Koska säilytystiloja ei juurikaan ole, ovat kaikki tavaramme pihan perällä olevassa varastossa. Siellä ovat vaatteeni ja kenkäni. Olen pärjännyt viidellä T-paidalla ja kolmilla farkuilla koko talven. Ja parilla kengillä. Parilla takilla. Pahoin pelkään, että niin tulen tekemään jatkossakin pelkästään jo siitä syystä, että kuteeni ovat homehtuneet kylmässä säilössään.

Downsiftaaminen on rankka laji. Ainakin niille, jotka eivät ole optiomiljonäärejä. Elämä oikeasti muuttuu. Grand designissa aina kysytään, miten tämä talo on muuttanut teitä. Puolen vuoden kokemuksella leikkimökistä sanoisin, että ollaan lapsellisen iloisia joka pikkuasiasta, jota ollaan saatu kehiteltyä.

Parturointia

En tiennyt, miten ihanilta vastaleikatut kuusiaidat tuoksuvat pimeässä. Tällä seudulla asiasta voi puhua monikossa, sillä joka toisessa talossa on satoja metrejä kuusiaitaa. Ja millaista kuusiaitaa! Täydellisiä taideteoksia, vihreää tiheää korkeaa seinää, joko karhumaisen leveää harjakatolla tai äärimmäisen kapeaa tyylikkyyden huipentumaa.

Oma kuusiaitamme oli ilmeisesti jäänyt leikkaamatta viime kevättalvella, mutta nyt naapurin kanssa oli sovittu, että kumpikin leikkaa oman puolensa. Ja haluttu korkeus on saavutettu eli latvat voi pätkiä.

Sopiva pensasleikkuri löytyi vasta neljännellä yrityksellä, mutta nyt Husu on uusin perheenjäsenemme.

Husu painaa himpan verran alle viisi kiloa ja käynnistyy kuumanakin vaivattomasti. Upea peli!
Ei muuta kuin tellingit pystyyn ja parturoimaan.

Tässä ennen

Ja tässä jälkeen

Perheeseemme on Husun lisäksi liittynyt toinenkin jäsen: Viki.
Ilman Vikiä varaston taakse kertyisi laskettelurinteen korkuinen oksakasa. Mutta nyt Viki hoitelee homman kompostorivastaavan avustuksella. Kompostorivastaava oli Vikin tuloiltana niin täpinöissään, että silppusi oksia otsalampun valossa.

Nyt on kertyneet varastot silputtu ja sijoitettu ja odotellaan seuraavaa koitosta eli terijoensalavien siistimistä.
Kompostivastaavani saa täydet pisteet toiminnastaan ostamalla marraskuussa talousjätteillemme tarkoitetun lämpökompostorin ja saamalla sen toimintaan - 20 asteen pakkasilla. Kompostori kävi niin kuumana, että pelkäsin kannen sinkoutuvan naapurin pihalle.
Nyt sieltä on jo tyhjennetty eka satsi mustaa aarretta.

Tällä hetkellä kompostorivastaava opiskelee " Kaikki kompostoinnista " -kirjaa kehittääkseen täydellisen systeemin puutarhajätteille.

Kevään merkkejä

Elämässä tarvitaan kontrastia ja tänään sitä on piisannut. Koiran kanssa aamulenkille lähtiessä auringosta oli aavistus, vartin päästä satoi rakeita, sitten vettä ja kotiin tullessa paistoi aurinko. Kaksi kyhmyjoutsenten ylilentoa nähtiin myös.

Todellinen merkkitapaus oli ripustaa eka kertaa tänä vuonna pyykit ulos kuivumaan.

Kevääseen kuuluu jatkuva kukkapenkkien kiertely ja pensaiden hypistely. Paljoa en ehtinyt vielä viime syksynä istuttamaan. Muuttokuormassa tuli mm. viisi rhodoa ja kaksi atsaleaa. Odotan hartaasti niiden kukkimista. Toinen atsalea näyttää vainaalta. Se ei toipunut koko edellisen talven kestäneistä pentukoiran pisutteluista. Mutta muiden suhteen toivo elää.

Syksyllä istutettu idänvirpiangervo-aidanne odottaa istutusleikkausta samoin isotuomipihlaja-aidanteen pätkä, josta puuttuu vielä taimet parinkymmenen metrin matkalta.

Kevät on ihmeellistä aikaa. Voi nauttia silmuista ja jäästä yhtä aikaa.